kennel tirlittan


kotikennel vuodesta 1989

Vähän minusta, historiaa ja tulevaisuuden haaveita

Mia Peltoniemi 2016

Ensimmäinen koira perheeseeni tuli vuonna -73,  Amerikan Cocerspanieli, Lili Marlee, ''Lili''. Lili eleli kanssamme vain joitakin vuosia, ädilleni puhjenneen astman takia, Lili annettiin Laajasaloon, jossa hän eli pitkän elämän ja jossa kävin Liliä silloin tällöin tervehtimässä. Tämän jälkeen toimin luottohoitajana pienelle laivakoiralle, nimeltään herra-Enroth, useamman vuoden ajan. Vuonna -83, äitini vastusteluista huolimatta, hankin ensimmäisen oman koirani, Of Old Burdford Diamod ''Naamari'', Labradorin noutajan, sijoituskoirana. Sijoituspentue syntyi 1986. Hoidin synnytyksen sekä pennut kuusi viikkoiseksi, tästä syntyi kiinnostus koirien kasvattamiseen. Pentueen hoidosta sain palkaksi pennun, Of  Old Burdford Toyn ''Rebecca''. Rebecan kanssa teimme kaksi Tirlittan kennelin ensimmäistä pentuetta, A ja B. Labradorinnoutajaan tunnen suurta lukkarinrakkautta, sellaisesta elämänilosta ja hännäheilutuksesta saa hapankin päivä ihan uudet ulottuvuudet. Labradori on myös kiitollinen harjoituskaveri ja voinkin kiittää omia rakkaita lapukoitani koiraelämään tutustuttamisesta, niin koulutuskentällä, kuin ihan arkielämässäkin, sen parempaa ystävää ja opettajaa en olisi voinut valita. Rebecca oli elämäni koira, sellainen, jonka muisto elää ja johon, ehkä valitettavastikin, vertaan aina koiriani.

Ennen ensimmäistä omaa pentuettani 1989, kävin kennelliiton järjestämän Kasvattajan peruskurssin (-87) sekä hankin kennelnimen Tirlittan. Kasvattajan jatkokurssin kävin alkukeväällä 2008. Kävin tunnistusmerkitsijäkurssin toukokuussa 2008. Kävin SuKoKan kasvattaja-akatemian

Jäsenenä olen Suomen Kennelliitossa, Suomen koirankasvattajat ryssä, Suomen Kiinanharjakoirat ryssä sekä Suomen Jackrusselinterrierit ryssä, viimeksi mainutun kautta myös Suomen terrierijärjestö ryssä. Olen istunut jäsenenä
Helsingin kennelpiirin kääpiö- ja seurakoirajaoksessa ja toiminut Suomen kiinanharjakoirat ryn hallituksen sihteerinä, tällä hetkellä toimin Suomen Kiinanharjakoira hallituksen varajäsenenä.
                                                                         
Ennen ensimmäisen harjakoiran hankintaa, olin joitakin vuosia ilman koiraa, mutta voin sanoa, etten hetkeäkään nauttinut tilanteesta!

Ensimmäisen harjakoiran kotiuduttua meille, tiesin, että olen löytänyt oman rotuni. Tuollainen pieni, vilkas ja rakastettava kainaloinen, joka ei vastaantulijoita yleensä pelota vaan ihastuttaa merkillisellä ulkonäöllään, välittömällä luonteellaan, on juuri ominta minulle. Nautin keskustella ihmisten kanssa harjakoirista, imen tietoa niiltä, joilla sitä enemmän on ja ammenan mieluusti niille, jotka tietoa haluavat, yksikään päivä harjakoiran kanssa ei ole samanlainen, jokainen päivä opettaa minulle, kuinka monimuotoinen tämä hurmaava rotu on. Jokainen omista harjakoiristani on hyvin persoonallinen, niin ulkonäöltään ja luonteeltaankin. Harjakoirarodun yksi viehättävyys on mielestäni juuri tuossa yksilöllisyydessä.

Jack Russell terrieri tuli luokseni iloisena vahinkona, Lara, oli yksi hurmaavimmista russelimerkkisistä koirista, joita olen tavannut. Lara viehätti olemuksellaan ja ihmisystävällisyydellään useimpia meillä kyläileviä sekä ulkona vastaantulevia ihmisiä, varsinaisen russelin Larasta löysi, jos neiti sai pienriista vainun, tosin, kissakin saattoi sellaisen Larassa herättää. Terrierin Larasta löysi, jos joku vastaantuleva koira katsoi laumaa väärällä silmällä antaen vääriä singnaaleita tai murahtai, silloin Lara oli ehdottomasti laumanvartija ja kertoi sen koiran kielellä myös vastaantulijalle. Agilityssä Lara oli erinomaista tasoa, johtuen siitä, että neiti kiipeää vaikka puuhun, kun tarjolla on ruokaa, vauhta olisi saanut olla enemmän. Lara herätti halun kasvattaa russeleita ja tästä syystä hankin aikoinaan Jackrusselinterrieri Jaden. Lara siirtyi sateenkaarisillan koiralaumaan marraskuussa 2011, mutta sydämestäni Lara ei poistu ikinä.
Russelienergia on melkoista meininkiä, joka ei jätä kylmäksi ketään koiraihmistä, ja tästä syystä omistan edelleenkin russelin, mutta kotona minulla ei tällä hetkellä russelia asusta!

Minä kuluttaisin aikani 100% koirien kanssa harrastaessa, vaikken muuten, niin valokuvaten koiriani. Valokuvatessani koiria, mieleni lepää. Minulle on aina ollut selvää, että koirien kasvattaminen kuuluu oleellisena osana koiraharrastukseeni, nautin suunnattomasti pikkupentujen varttumisen seuraamisesta.
Vaikka harjakoirien, kuten kaiken rotuisten koirienkin, kasvattaminen on haastavaa, nautin siitä suunnattomasti. Russeli kasvatukseen haasteen tuo rodun kolme variaatiota, jotka vielä putkahtelevat pentueissa esiin. Muista harrastuksistani mainittakoon lukeminen sekä urheilu, päästääntöisesti juosten ja pyöräillen, juoksua harrastavat myös kotona asustavat koirani :)

Koirien lisäksi elämässäni tärkeitä ovat aviomieheni Mika, poikani Kim ja Miika sekä tyttäreni Kia ja Pinja. Pikkuhiljaa myös poikieni morsiamet ovat tulossa perheeseeni kovaa vauhtia ja valtaamassa tilaa sydämessäni. Vuonna 2009,minusta tuli mimmu-mummu, esikoispoikani toimesta ja näin ollen teen tilaa sydämeeni myös lapsenlapsille.

Tyttäreni Kia on ilokseni jakamassa koiraharrastustani kaikilta osin jakaen kennelnimen Tirlittan ja istuen kanssani seura- ja kääpiökoirajaoksen hallituksessa.
Kia toimii ohjaajana Heilille ja Tiralle agilityssä sekä näyttelyissä handlerina esittäen pääsääntöisesti Heliä ja Zeldaakin toisinaan, poikani Kim yhdessä
Jonnansa kanssa, hoitivat esimerkillisesi ensimmäistä sijoituskoiraani, Jadea.  

Kiitokset perheelleni pitkämielisyydestä ja ymmärryksestä koirahulluuteni kanssa.       

                                                                                                

Sekä harjakoira että russeli ovat erittäin valloittavia ja ihania koirarotuja, hyvinkin erilaisia, mutta silti niin toisiaan tukevia, en luopuisi kummastakaan rodusta. Omien koirieni ei tarvitse täyttää 'missin mittoja' vaan pidän tärkeämpänä terveyttä ja luonnetta, ulkomuodolliset seikat ovat sivuasia kunhan koiran rotuisekseen tunnistaa, jos koiralla on edellytyksiä enempään, katson sen bonukseksi.  Koirat ovat täyspainosia perheenjäseniämme niin iloineen kuin suruineenkin.                                 
                                           
Koiraharrastus on minulle läheinen ja mieleinen ja siihen harrastukseen olennaisena osana kuuluu myös kasvattaminen. Nyt kun oma jälkikasvuni on päässyt irti essuni naruista, on minulle jäänyt enemmän aikaa rakkaalle harrastukselleni. Kennel Tirlittaniin syntyy pentue kerran vuoteen, jos aina silloinkaan. Hyvänä vuonna saattaa lomat antaa myöden peräti kahteen pentueeseen. Jokainen pentue on minulle ainutlaatuinen ja tärkeä, useimmista Tirlittan pennun ostajasta on tullut myös ystäväni, pidänkin tärkeänä, että molemmin puolinen luottamus syntyy ensi hetkestä, kun ostajaehdokkaan tapaan.    
                              
Teen kaikkeni, että pennut jotka minulta lähtevät, saavat parhaat mahdolliset eväät matkaansa ja ovat suunnitelluista yhdistelmistä tehtyjä, mikäli minun taitoni eivät suunnitteluun riitä, käytän muiden ammattitaitoa hyväkseni. Nöyränä kuuntelen 'vanhoja konkareita' ja imen itseeni tietoa aina, kun sitä on tarjolla, jokainen päivä opettaa minulle, etten ole valmis ja aina on uutta tietoa tarjolla. Kiitokset tässä teille kaikille oppi-isilleni ja -äideilleni.

Kasvateilleni en valitettavasti voi luvata elinikäistä terveyttä sen enempää, kuin näyttely- tai kilpailumenestystäkään, koska kyseessä on kuitenkin 'elävä tavara' ja näin, koska tietyt asiat eivät vain ole minun vallassani. Pennut, jotka minulta lähtevät, saavat mukaansa rakkauden täyteisen ensimmäisen kahdeksan (joskus seitsemän) viikkoisen perheen ympäröimänä, mikrosirun niskaansa, ensieväät sekä kirjalliset hoito-ohjeet, luonnollisesti pentuni ovat aina rekisteröityjä Kennelliittoon, rotuyhdistyksen ensimmäisen vuoden jäsenyyden tarjoan, mikäli pennun uusi omistaja sitä haluaa.
Käytän pentuni eläinlääkärintarkastuksessa. Vastuuni ei lopu pennun kotiin lähtöön, vaan jatkuu kasvattini koko eliniän. Suosittelen ottamaan koiranpennulle vakuutuksen, sekä sairaus - että  vastuuvakuutuksen muodossa, esim. tapaturman sattuessa, voi kustannukset nousta yllättäin erittäinkin arvokkaiksi.

Minä teen kaikki kauppaan liittyvät paperit Kennelliiton lomakkeilla. Mikäli jätän uroskoiraan jalostusoikeuden, maksan ensimmäisen virallisen silmä- ja polvitarkastuksen, jalostustarkistutan uroksen, mikäli siihen on mahdollisuus, käytän itse tai maksan uroksen muutamaan virallisen luokan näyttelyyn. Mahdolliset sijoutussopimukset tehdään aina yhdessä sijoutusperheen kanssa neuvotellen, Kennelliiton sopimuksella.

Tirlittan kasvattien trimmauksessa ja nyppimisessä autan sekä opastan mielelläni. Ainakin harjakoiran naaman trimmaus kannattaa opetella tekemään itse, naamaa pitää trimmata niin usein, mutta russelin nyppimisen voi jättää myös ammattilaisen käsiin, mikäli oma aika tai taito siihen riitä.

Koiria kasvatan iloksi ja seuraksi roduistani kiinnostuneille ihmisille.
                                                                     
Kiitokset, kun olet tullut kotisivuilleni ja toivon, että olet viihtynyt. Ota rohkeasti yhteyttä, jos sinulle syntyi kysymyksiä koiristani, roduistani tai mahdollisista pennuista. Koiriini voi tulla tutustumaan, kun asiasta vain sovitaan.                                                                                                      

Olet sydämellisesti tervetullut sivuilleni uudelleen!

 

© 2008 Mia Peltoniemi, Rautahatuntie 37 B, 00920 Helsinki puh 040 0260020 sähköposti mia.peltoniemi(a)kenneltirlittan.com