Vähän minusta, historiaa ja tulevaisuuden haaveita
Ensimmäinen
koira perheeseeni tuli vuonna -73,
Amerikan Cocerspanieli, Lili Marlee, ''Lili''. Lili eleli kanssamme
vain joitakin vuosia, ädilleni puhjenneen astman takia, Lili
annettiin Laajasaloon, jossa hän eli pitkän
elämän ja jossa kävin Liliä silloin
tällöin tervehtimässä.
Tämän jälkeen toimin luottohoitajana
pienelle laivakoiralle, nimeltään herra-Enroth,
useamman vuoden ajan. Vuonna -83,
äitini vastusteluista huolimatta, hankin ensimmäisen
oman koirani, Of Old Burdford Diamod ''Naamari'', Labradorin noutajan,
sijoituskoirana. Sijoituspentue syntyi 1986. Hoidin synnytyksen
sekä pennut kuusi viikkoiseksi, tästä syntyi
kiinnostus koirien kasvattamiseen. Pentueen hoidosta sain palkaksi
pennun,
Of Old Burdford Toyn ''Rebecca''. Rebecan kanssa teimme kaksi
Tirlittan kennelin ensimmäistä pentuetta, A ja B.
Labradorinnoutajaan tunnen suurta lukkarinrakkautta, sellaisesta
elämänilosta ja hännäheilutuksesta
saa hapankin
päivä ihan uudet ulottuvuudet. Labradori on
myös
kiitollinen harjoituskaveri ja voinkin kiittää omia
rakkaita
lapukoitani koiraelämään tutustuttamisesta,
niin
koulutuskentällä, kuin ihan
arkielämässäkin,
sen parempaa ystävää ja opettajaa en olisi
voinut
valita. Rebecca oli elämäni koira, sellainen, jonka
muisto
elää ja johon, ehkä valitettavastikin,
vertaan aina
koiriani.
Ennen ensimmäistä omaa pentuettani 1989, kävin kennelliiton järjestämän Kasvattajan peruskurssin (-87) sekä hankin kennelnimen Tirlittan. Kasvattajan jatkokurssin kävin alkukeväällä 2008. Kävin tunnistusmerkitsijäkurssin toukokuussa 2008 ja tämän vuoden aikana yritän saada tehtyä harjoitusmerkinnät, jonka jälkeen saan viralliset oikeudet tunnistusmerkitä mikrosirulla koiria. Olen kiinnostunut mahdollisesti ulkomuototuomarin koulutuksesta, kenties hakeuden sellaiseen sitten, kun aika antaa siihen mahdollisuuden.
Jäsenenä olen Suomen Kennelliitossa, Suomen koirankasvattajat ryssä, Suomen kääpiökoira yhdistyksessä, Suomen Kiinanharjakoirat ryssä sekä Suomen Jackrusselinterrierit ryssä, viimeksi mainutun kautta myös Suomen terrierijärjestö ryssä. Olen istunut jäsenenä Helsingin kennelpiirin kääpiö- ja seurakoirajaoksessa ja toiminut Suomen kiinanharjakoirat ryn hallituksen sihteerinä. Tällä hetkellä toimin hallituksen sihteerinä Harjakoiraharrastajat ry:ssä
Ennen ensimmäisen harjakoiran hankintaa, olin joitakin vuosia ilman koiraa, mutta voin sanoa, etten hetkeäkään nauttinut tilanteesta!
Ensimmäisen harjakoiran kotiuduttua meille, tiesin, että olen löytänyt oman rotuni. Tuollainen pieni, vilkas ja rakastettava kainaloinen, joka ei vastaantulijoita yleensä pelota vaan ihastuttaa merkillisellä ulkonäöllään, välittömällä luonteellaan, on juuri ominta minulle. Nautin keskustella ihmisten kanssa harjakoirista, imen tietoa niiltä, joilla sitä enemmän on ja ammenan mieluusti niille, jotka tietoa haluavat, yksikään päivä harjakoiran kanssa ei ole samanlainen, jokainen päivä opettaa minulle, kuinka monimuotoinen tämä hurmaava rotu on. Jokainen omista harjakoiristani on hyvin persoonallinen, niin ulkonäöltään ja luonteeltaankin. Harjakoirarodun yksi viehättävyys on mielestäni juuri tuossa yksilöllisyydessä.
Jack Russell terrieri tuli luokseni iloisena vahinkona, tämä kotonani oleva yksilö, Lara, on yksi hurmaavimmista russelimerkkisistä koirista, joita olen tavannut. Lara viehättää olemuksellaan ja ihmisystävällisyydellään useimpia meillä kyläileviä sekä ulkona vastaantulevia ihmisiä, varsinaisen russelin Larasta löytää, jos neiti saa pienriista vainun, tosin, kissakin saattaa sellaisen Larassa herättää. Terrieriä Larasta löytää, jos joku vastaantuleva koira katsoo laumaa väärällä silmällä antaen vääriä singnaaleita tai murahtaa, silloin Lara on ehdottomasti laumanvartija ja kertoo sen koiran kielellä myös vastaantulijalle. Agilityssä Lara on erinomaista tasoa, johtuen siitä, että neiti kiipeää vaikka puuhun, kun tarjolla on ruokaa. Lara herätti halun kasvattaa russeleita ja tästä syystä on tarkoituksella hankittu Jackrusselinterrieri Jade. Russelienergia on melkoista meininkiä, joka ei jätä kylmäksi ketään koiraihmistä!
Minä kuluttaisin aikani 100% koirien kanssa harrastaessa, vaikken muuten, niin valokuvaten koiriani. Valokuvatessani koiria, mieleni lepää. Minulle on aina ollut selvää, että koirien kasvattaminen kuuluu oleellisena osana koiraharrastukseeni, nautin suunnattomasti pikkupentujen varttumisen seuraamisesta. Vaikka harjakoirien, kuten kaiken rotuisten koirienkin, kasvattaminen on haastavaa, nautin siitä suunnattomasti. Russeli kasvatukseen haasteen tuo rodun kolme variaatiota, jotka vielä putkahtelevat pentueissa esiin. Muista harrastuksistani mainittakoon lukeminen sekä kutominen, tosin, sitä harrastan kausiluonteisesti.
Koirien lisäksi elämässäni tärkeitä ovat aviomieheni Mika, poikani Kim ja Miika sekä tyttäreni Kia ja Pinja. Pikkuhiljaa myös poikieni morsiamet ovat tulossa perheeseeni kovaa vauhtia ja valtaamassa tilaa sydämessäni. Vuonna 2009,minusta tuli mimmu-mummu, esikoispoikani toimesta ja näin ollen teen tilaa sydämeeni myös lapsenlapsille.
Tyttäreni Kia on ilokseni jakamassa koiraharrastustani kaikilta osin, jopa istuen kanssani seura- ja kääpiökoirajaoksen kokouksissa.
Kia toimii ohjaajana Laralle ja Heilille agilityssä sekä näyttelyissä handlerina esittäen pääsääntöisesti Heliä ja Zeldaakin toisinaan, poikani Kim yhdessä
Jonnansa kanssa, hoitivat esimerkillisesi ensimmäistä sijoituskoiraani, Jadea.
Kiitokset perheelleni pitkämielisyydestä ja ymmärryksestä koirahulluuteni kanssa.
Koiraharrastus on minulle läheinen ja mieleinen ja siihen harrastukseen olennaisena osana kuuluu myös kasvattaminen. Nyt kun oma jälkikasvuni on päässyt irti essuni naruista, on minulle jäänyt enemmän aikaa rakkaalle harrastukselleni. Kennel Tirlittaniin syntyy pentue korkeintaan kerran vuoteen, jos aina silloinkaan. Hyvänä vuonna saattaa lomat antaa myöden peräti kahteen pentueeseen. Jokainen pentue on minulle ainutlaatuinen ja tärkeä
Teen kaikkeni, että pennut jotka minulta lähtevät, saavat parhaat mahdolliset eväät matkaansa ja ovat suunnitelluista yhdistelmistä tehtyjä, mikäli minun taitoni eivät suunnitteluun riitä, käytän muiden ammattitaitoa hyväkseni. Nöyränä kuuntelen 'vanhoja konkareita' ja imen itseeni tietoa aina, kun sitä on tarjolla, jokainen päivä opettaa minulle, etten ole valmis ja aina on uutta tietoa tarjolla. Kiitokset tässä teille kaikille oppi-isilleni ja -äideilleni.
Kasvateilleni en valitettavasti voi luvata elinikäistä terveyttä sen enempää, kuin näyttely- tai kilpailumenestystäkään, koska kyseessä on kuitenkin 'elävä tavara' ja näin, koska tietyt asiat eivät vain ole minun vallassani. Pennut, jotka minulta lähtevät, saavat mukaansa rakkauden täyteisen ensimmäisen kahdeksan (joskus seitsemän) viikkoisen perheen ympäröimänä, mikrosirun niskaansa, ensieväät sekä kirjalliset hoito-ohjeet, luonnollisesti pentuni ovat aina rekisteröityjä Kennelliittoon, rotuyhdistyksen ensimmäisen vuoden jäsenyyden tarjoan, mikäli pennun uusi omistaja sitä haluaa. Pentuja en käytä eläinlääkärissä, ellei joku pentu/pentue sitä erityisesti vaadi, vastuuni ei lopu pennun kotiin lähtöön, vaan jatkuu kasvattini koko eliniän.
Minä teen kaikki kauppaan liittyvät paperit Kennelliiton lomakkeilla.
Mikäli jätän uroskoiraan jalostusoikeuden, maksan ensimmäisen virallisen silmä- ja polvitarkastuksen, jalostustarkistutan uroksen, mikäli siihen on mahdollisuus. Mahdolliset sijoutussopimukset tehdään aina yhdessä sijoutusperheen kanssa neuvotellen, Kennelliiton sopimuksella.
Harjakoirat trimmaan ja russelit nypin, kun yhdessä sovimme näille toimille ajan ja vakuutan, että ennen ensimmäistä omaa russelipentuettani, opettelen tuon jalon taidon, tai sitten opettelemme yhdessä kasvattieni omistajien kanssa.
Koiria kasvatan iloksi ja seuraksi roduistani kiinnostuneille ihmisille.
Kiitokset, kun olet tullut kotisivuilleni ja toivon, että olet viihtynyt. Ota rohkeasti yhteyttä, jos sinulle syntyi kysymyksiä koiristani, roduistani tai mahdollisista pennuista. Koiriini voi tulla tutustumaan, kun asiasta vain sovitaan.
Olet sydämellisesti tervetullut sivuilleni uudelleen!
Ennen ensimmäistä omaa pentuettani 1989, kävin kennelliiton järjestämän Kasvattajan peruskurssin (-87) sekä hankin kennelnimen Tirlittan. Kasvattajan jatkokurssin kävin alkukeväällä 2008. Kävin tunnistusmerkitsijäkurssin toukokuussa 2008 ja tämän vuoden aikana yritän saada tehtyä harjoitusmerkinnät, jonka jälkeen saan viralliset oikeudet tunnistusmerkitä mikrosirulla koiria. Olen kiinnostunut mahdollisesti ulkomuototuomarin koulutuksesta, kenties hakeuden sellaiseen sitten, kun aika antaa siihen mahdollisuuden.
Jäsenenä olen Suomen Kennelliitossa, Suomen koirankasvattajat ryssä, Suomen kääpiökoira yhdistyksessä, Suomen Kiinanharjakoirat ryssä sekä Suomen Jackrusselinterrierit ryssä, viimeksi mainutun kautta myös Suomen terrierijärjestö ryssä. Olen istunut jäsenenä Helsingin kennelpiirin kääpiö- ja seurakoirajaoksessa ja toiminut Suomen kiinanharjakoirat ryn hallituksen sihteerinä. Tällä hetkellä toimin hallituksen sihteerinä Harjakoiraharrastajat ry:ssä
Ennen ensimmäisen harjakoiran hankintaa, olin joitakin vuosia ilman koiraa, mutta voin sanoa, etten hetkeäkään nauttinut tilanteesta!
Ensimmäisen harjakoiran kotiuduttua meille, tiesin, että olen löytänyt oman rotuni. Tuollainen pieni, vilkas ja rakastettava kainaloinen, joka ei vastaantulijoita yleensä pelota vaan ihastuttaa merkillisellä ulkonäöllään, välittömällä luonteellaan, on juuri ominta minulle. Nautin keskustella ihmisten kanssa harjakoirista, imen tietoa niiltä, joilla sitä enemmän on ja ammenan mieluusti niille, jotka tietoa haluavat, yksikään päivä harjakoiran kanssa ei ole samanlainen, jokainen päivä opettaa minulle, kuinka monimuotoinen tämä hurmaava rotu on. Jokainen omista harjakoiristani on hyvin persoonallinen, niin ulkonäöltään ja luonteeltaankin. Harjakoirarodun yksi viehättävyys on mielestäni juuri tuossa yksilöllisyydessä.
Jack Russell terrieri tuli luokseni iloisena vahinkona, tämä kotonani oleva yksilö, Lara, on yksi hurmaavimmista russelimerkkisistä koirista, joita olen tavannut. Lara viehättää olemuksellaan ja ihmisystävällisyydellään useimpia meillä kyläileviä sekä ulkona vastaantulevia ihmisiä, varsinaisen russelin Larasta löytää, jos neiti saa pienriista vainun, tosin, kissakin saattaa sellaisen Larassa herättää. Terrieriä Larasta löytää, jos joku vastaantuleva koira katsoo laumaa väärällä silmällä antaen vääriä singnaaleita tai murahtaa, silloin Lara on ehdottomasti laumanvartija ja kertoo sen koiran kielellä myös vastaantulijalle. Agilityssä Lara on erinomaista tasoa, johtuen siitä, että neiti kiipeää vaikka puuhun, kun tarjolla on ruokaa. Lara herätti halun kasvattaa russeleita ja tästä syystä on tarkoituksella hankittu Jackrusselinterrieri Jade. Russelienergia on melkoista meininkiä, joka ei jätä kylmäksi ketään koiraihmistä!
Minä kuluttaisin aikani 100% koirien kanssa harrastaessa, vaikken muuten, niin valokuvaten koiriani. Valokuvatessani koiria, mieleni lepää. Minulle on aina ollut selvää, että koirien kasvattaminen kuuluu oleellisena osana koiraharrastukseeni, nautin suunnattomasti pikkupentujen varttumisen seuraamisesta. Vaikka harjakoirien, kuten kaiken rotuisten koirienkin, kasvattaminen on haastavaa, nautin siitä suunnattomasti. Russeli kasvatukseen haasteen tuo rodun kolme variaatiota, jotka vielä putkahtelevat pentueissa esiin. Muista harrastuksistani mainittakoon lukeminen sekä kutominen, tosin, sitä harrastan kausiluonteisesti.
Koirien lisäksi elämässäni tärkeitä ovat aviomieheni Mika, poikani Kim ja Miika sekä tyttäreni Kia ja Pinja. Pikkuhiljaa myös poikieni morsiamet ovat tulossa perheeseeni kovaa vauhtia ja valtaamassa tilaa sydämessäni. Vuonna 2009,minusta tuli mimmu-mummu, esikoispoikani toimesta ja näin ollen teen tilaa sydämeeni myös lapsenlapsille.
Tyttäreni Kia on ilokseni jakamassa koiraharrastustani kaikilta osin, jopa istuen kanssani seura- ja kääpiökoirajaoksen kokouksissa.
Kia toimii ohjaajana Laralle ja Heilille agilityssä sekä näyttelyissä handlerina esittäen pääsääntöisesti Heliä ja Zeldaakin toisinaan, poikani Kim yhdessä
Jonnansa kanssa, hoitivat esimerkillisesi ensimmäistä sijoituskoiraani, Jadea.
Kiitokset perheelleni pitkämielisyydestä ja ymmärryksestä koirahulluuteni kanssa.
Koiraharrastus on minulle läheinen ja mieleinen ja siihen harrastukseen olennaisena osana kuuluu myös kasvattaminen. Nyt kun oma jälkikasvuni on päässyt irti essuni naruista, on minulle jäänyt enemmän aikaa rakkaalle harrastukselleni. Kennel Tirlittaniin syntyy pentue korkeintaan kerran vuoteen, jos aina silloinkaan. Hyvänä vuonna saattaa lomat antaa myöden peräti kahteen pentueeseen. Jokainen pentue on minulle ainutlaatuinen ja tärkeä
Teen kaikkeni, että pennut jotka minulta lähtevät, saavat parhaat mahdolliset eväät matkaansa ja ovat suunnitelluista yhdistelmistä tehtyjä, mikäli minun taitoni eivät suunnitteluun riitä, käytän muiden ammattitaitoa hyväkseni. Nöyränä kuuntelen 'vanhoja konkareita' ja imen itseeni tietoa aina, kun sitä on tarjolla, jokainen päivä opettaa minulle, etten ole valmis ja aina on uutta tietoa tarjolla. Kiitokset tässä teille kaikille oppi-isilleni ja -äideilleni.
Kasvateilleni en valitettavasti voi luvata elinikäistä terveyttä sen enempää, kuin näyttely- tai kilpailumenestystäkään, koska kyseessä on kuitenkin 'elävä tavara' ja näin, koska tietyt asiat eivät vain ole minun vallassani. Pennut, jotka minulta lähtevät, saavat mukaansa rakkauden täyteisen ensimmäisen kahdeksan (joskus seitsemän) viikkoisen perheen ympäröimänä, mikrosirun niskaansa, ensieväät sekä kirjalliset hoito-ohjeet, luonnollisesti pentuni ovat aina rekisteröityjä Kennelliittoon, rotuyhdistyksen ensimmäisen vuoden jäsenyyden tarjoan, mikäli pennun uusi omistaja sitä haluaa. Pentuja en käytä eläinlääkärissä, ellei joku pentu/pentue sitä erityisesti vaadi, vastuuni ei lopu pennun kotiin lähtöön, vaan jatkuu kasvattini koko eliniän.
Minä teen kaikki kauppaan liittyvät paperit Kennelliiton lomakkeilla.
Mikäli jätän uroskoiraan jalostusoikeuden, maksan ensimmäisen virallisen silmä- ja polvitarkastuksen, jalostustarkistutan uroksen, mikäli siihen on mahdollisuus. Mahdolliset sijoutussopimukset tehdään aina yhdessä sijoutusperheen kanssa neuvotellen, Kennelliiton sopimuksella.
Harjakoirat trimmaan ja russelit nypin, kun yhdessä sovimme näille toimille ajan ja vakuutan, että ennen ensimmäistä omaa russelipentuettani, opettelen tuon jalon taidon, tai sitten opettelemme yhdessä kasvattieni omistajien kanssa.
Koiria kasvatan iloksi ja seuraksi roduistani kiinnostuneille ihmisille.
Kiitokset, kun olet tullut kotisivuilleni ja toivon, että olet viihtynyt. Ota rohkeasti yhteyttä, jos sinulle syntyi kysymyksiä koiristani, roduistani tai mahdollisista pennuista. Koiriini voi tulla tutustumaan, kun asiasta vain sovitaan.
Olet sydämellisesti tervetullut sivuilleni uudelleen!